Asuntojen riittävä saatavuus turvattava

Asuminen on jokaisen kansalaisen perusoikeus ja asuminen on keskeinen hyvinvointipalvelu. Ainoastaan riittävä asuntotuotanto, asumisen kysynnän ja tarjonnan tasapaino sekä hyvä asumistaso turvaavat kansalaisten elinolot. Elinkeinoelämän toimivuus edellyttää myös riittävää asuntojen saatavuutta niillä alueilla, joissa työvoimaa tarvitaan eniten.

Vapaarahoitteiset vuokramarkkinat toimivat markkinaehdoin

Kiinnostus sijoittaa pääomia vuokra-asuntoihin on riippuvainen siitä, kuinka riskialttiina ja kannattavana tätä sijoitusmuotoa pidetään. Etenkin vapaarahoitteisiin vuokra-asuntoihin sijoittaminen kilpailee useiden muiden sijoitusmuotojen kanssa. Jotta vuokra-asuntosijoittaminen olisi kilpailukykyinen ja kannattava sijoitusmuoto myös pitkällä aikajänteellä, viranomaisohjauksen on oltava ennakoitavissa.

Vapaarahoitteiset vuokramarkkinat toimivat parhaiten vuokranantajien ja vuokralaisten keskinäistä yhteistyötä kehittäen ja sopien. Asumista säätelevät lait ja muut säädökset sekä viranomaistoiminnot tuleekin suurelta osin muuttaa asuntojen käyttäjien, viranomaisten ja elinkeinoelämän strategiseksi yhteistyöksi.

Markkinaehtoisuus, joustavuus ja läpinäkyvyys ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä tekijöitä kun halutaan lisätä niin yksittäisten vuokranantajien kuin yritystenkin kiinnostusta vuokra-asuntoihin sijoituskohteina.

Valtion tukema asuntotuotanto täydentää markkinoita

Sosiaalinen asuntotuotanto on täydentänyt asuntomarkkinoitamme vuosikymmeniä. Aravalainoituksella on rakennettu Suomessa 40-luvun lopulta lähtien yli 400 000 vuokra-asuntoa. Lisäksi on rakennettu lähes 50 000 vuokra-asuntoa valtion korkotukilainojen avulla. Nykyisin tavoitteena on vuosittain noin 10 000 uuden arava- ja korkotukiasunnon rakentaminen. Tästä tavoitteesta jäädään kuitenkin jälkeen huonojen aravalainaehtojen sekä ankarien aravarajoitusten johdosta.

Tärkeätä on pystyä säilyttämään arava- ja korkotukilainojen ehdot kilpailukykyisinä, jotta asukkaiden vuokrataso pystytään pitämään kohtuullisena ja asunnot hyvässä kunnossa. Tärkeätä olisi myös väljentää aravatalojen käyttö- ja luovutusrajoituksia.

Yleishyödyllisyysmääräykset säädettiin 1990-luvun lopulla niin ankarassa muodossa, että ne vaikeuttavat uustuotannon käynnistymistä ja talojen peruskorjaamista. Yleishyödyllinen yhtiö saa yleisten aravarajoitusten päättymisen jälkeen luovuttaa aravavuokratalon markkinahintaan. Ostajana voi kuitenkin olla vain kunta tai yleishyödyllinen yhteisöt. Koska kunnat eivät käytännössä ole koskaan ostajina, voivat yleishyödylliset yhteisöt luovuttaa vuokrataloja vain toisilleen, jolloin toimivia jälkimarkkinoita ei ole.

Yleisesti ottaen Kiinteistöliitto katsoo, että asumisen tukijärjestelmiä on kehitettävä kokonaisuutena eikä muutoksia pitäisi tehdä ilman perusteellista harkintaa ja laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Asumisen tukemisessa on tarvetta muutoksiin, mutta muutoksia ei pidä tehdä yksittäisinä korjausliikkeinä.