Lyhytvuokraus ja rekisteröintivelvollisuus

23.6.2026

Rakentamislakia esitetään muutettavaksi siten, että alle neljä viikkoa kestävät kalustettujen asuntojen vuokrasopimukset määriteltäisiin lyhytvuokraukseksi. Asuntoja saisi lyhytvuokrata, mutta vain rajoitetusti. Lähtökohtaisesti lyhytvuokraus olisi sallittua 90 vuorokautta kalenterivuodessa, mutta kunta voisi halutessaan muuttaa rajaa ja sallia asunnossa yhteensä jopa 180 lyhytvuokrausvuorokautta kalenterivuodessa. Vapaa-ajan asuntoja määräykset eivät koskisi, eikä asuntojakaan asemakaava-alueen ulkopuolella. Sitä asuntoa, jossa on itse kirjoilla, saisi lyhytvuokrata rajoituksetta.

Esitys jakaa mielipiteitä. Lyhytaikainen vuokraus eri alustojen kautta on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt Suomessakin merkittävästi. Ilmiötä ei ole säädelty lailla, ja on syntynyt useita erilaisia oikeudellisesti epäselviä tilanteita. Muutamat kaupungit (ainakin Helsinki, Tampere, Rovaniemi ja Oulu) ovatkin antaneet omia majoitustoimintaa koskevia ohjeitaan. Myös Rakennustarkastusyhdistys on laatinut majoitustoimintaa koskevan topten-tulkintaohjeen. Annetut ohjeet eivät kuitenkaan ole riittävällä tavalla selkeyttäneet sitä, millainen asunnon käyttö on hyväksyttävää ja milloin käyttöä pidetään kiellettynä lyhytvuokrauksena tai kiellettynä majoitustoimintana.

Kokonaisuuden selkeyttämiselle on ilmeinen tarve ja Kiinteistöliitto pitääkin lyhytvuokrauksen määrittelyä lain tasolla tärkeänä. Kannatamme eduskunnan käsiteltävänä olevaa esitystä pääkohdiltaan.

Jos vuorokausirajat säädetään laissa, on niitä pystyttävä myös valvomaan. Esityksen mukaan valvonta tapahtuisi siten, että lyhytvuokraajalle säädettäisiin velvollisuus pitää kirjaa vuorokausista, joina hän on asuntoaan lyhytvuokrannut. Omat muistiinpanot olisi pyynnöstä esitettävä rakennusvalvonnalle. Jos sallittu vuorokausiraja ylittyisi, olisi kohteelle haettava käyttötarkoitusmuutos.

Emme pidä omiin muistiinpanoihin perustuvaa valvontaa yksin riittävänä, vaan katsomme, että myös Suomessa tulisi säätää lyhytvuokraajien rekisteröintivelvollisuudesta. EU:n asetusta 2024/1028 lyhytvuokrauksesta on alettu soveltaa viime kuussa. Jos Suomessa säädettäisiin lyhytvuokraajien rekisteröintivelvollisuudesta, olisi EU:n asetusta jatkossa soveltava myös meillä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että alustapalveluita tarjoavien tahojen (kuten Airbnb), olisi kuukausittain raportoitava lyhytvuokrausvuorokausista rekisterinpitäjälle. Jokaisella lyhytvuokrauskohteella olisi oma rekisterinumeronsa ja näin ollen lyhytaikaisen vuokrauksen asuntokohtaisia rajoituksia pystyttäisiin valvomaan tehokkaasti.